Vauvan kanssa laivalla

Saatiin viime viikolla hyvä ex tempore -idea, että lähdetäänpä vauvan kanssa laivalle. Pikkutyyppi haluaa olla lähes jatkuvasti sylissä ja tarkkailee mielellään muita ihmisiä, joten ajateltiin homman hoituvan myös paatissa. Jostain syystä aalloilla keikkuneet kanssamatkustajat eivät kuitenkaan olleet läheskään yhtä mielenkiintoista seurattavaa kuin esimerkiksi naapurikassoilla ostoksiaan pakkaavat prismatyypit, joten pikkuherraa viihdytettiin ihan tosissaan mennen tullen (ja maissa).

Suurin vastoinkäyminen oli menomatkalle osunut tuulinen ja kovasti laivaa keikuttanut sää. Ei tullut etukäteen mieleenkään, ettei laivalla pystyisi seisomaan ja nukuttamaan vauvaa kantoreppuun. Hytin sänky toimikin koko reissun ajan enemmän vauvan jumppa-alustana kuin nukkumapaikkana.

Risteilyksi valittiin edullinen vaihtoehto, koska matkan sujumisesta ei ollut mitään takeita ja hytin tiedettiin tulevan hyvinkin tutuksi matkan aikana. Aamiaiset käytiin syömässä buffetissa (mennessä rennosti, tullessa ruuhkassa) ja paluumatkalla mentiin äkkipäätöksellä myös päivällistämään seisovien pöytien ääreen. Kattauksen loppupuolella ruokalinjastoilla oli jo mukavasti väljyyttä ja jäljellä ollut tunti riitti ruoka-ajaksi enemmän kuin hyvin. Ruokaan keskittyminen jäi kyllä melko vähäiseksi, koska suurin ohjelmanumero oli pikkuherran viihdyttäminen syöttötuolissa.

Maissa Tukholmassa nähtiin ensi kertaa sekin ihme, että vauva nukahti rattaisiin. Ei siis ollut ihan turhaa raahata vaunuja mukaan reissuun, vaikka myös kantorepulle oli tarvetta. Päivän kävelyt tehtiin Södermalmin alueella, joten vanhakaupunki jäi pikkuisella vielä kokematta.

Pakkaaminen ennen reissua oli ihan oma ohjelmanumeronsa. Itsellä ei ole varmaan koskaan ollut matkassa niin vähän tavaraa kuin tällä kerralla, mutta vauvalle otettiin kampetta senkin edestä. Mieluummin kuitenkin kymmenen ylimääräistä vaippaa kuin yksi kriittinen vaippa liian vähän.

Sää Tukholmassa oli puolipilvinen ja tuulinen (kylmempi kuin matkaa varatessa ennusteet lupasivat). Useamman tunnin kestänyt ulkoilu toikin vähän haastetta pukemiseen, mutta onneksi siitäkin selvittiin. Jossain vaiheessa meidän pikkutyypillä oli jaloissaan sukat, villasukat ja stonzit, kun taas vastaan tulleella vauvalla pilkisti kantorepusta paljaat varpaat.

Maissa syötiin rennosti mäkkärissä. Paikan valinta oli itsestään selvä, kun huomattiin sisälle vienyt (maan tasalla oleva) leveä ovi, paikka lastenvaunuille, sopivasti tyhjää tilaa, tilausautomaatit, pöytiin toimitus ja lastenhoitohuone.

Geokätköjä ehdittiin (tai jaksettiin) bongata tällä kertaa vain yksi kappale ja sekin löytö tehtiin noin kymmenen metriä ennen terminaaliin palaamista. Jäipä enemmän etsittävää seuraavalle kerralle. Seuraavaa kertaa tosin tuskin tulee ennen kuin pikkutyyppi oppii nukahtamaan itse sänkyyn ja viihtyy muutenkin kuin sylissä kahden aikuisen jatkuvasti viihdyttämänä.

Ai niin, kolmas hammas ilmoitti reissun aikana tulostaan…

Kommentoi