Vauva 4 kk

Kuluneeseen kuukauteen mahtui muutama huonompikin jakso, mutta onneksi pikkutyypin olo on alkanut helpottaa samaa tahtia kuin aurinkoiset päivät ovat lisääntyneet.

Pikkutyyppi humpsahti ensimmäisen kerran selältä masulleen, kun mittariin tuli 3 kk ja 11 päivää. Aluksi uudesta taidosta oltiin riemuissaan, mutta sittemmin mukaan on tullut myös turhautumista ja ehkä hivenen raivoakin, koska mahalleen jäädään aina jumiin. Kovasta yrityksestä ja oikean näköisistä elkeistä huolimatta eteenpäin ei siis vielä onnistuta ryömimään eikä takaisin selälleen kellahtaminen ole tainnut käydä edes mielessä.

Pienet kädet ovat löytäneet kuluneen kuukauden aikana toisensa ja esineisiin onkin alettu välillä tarttua kaksin käsin. Toisinaan tavaroihin tarraudutaan jo näppärästi, kun taas välillä pitää tähdätä useampaan kertaan ennen kuin sormet sattuvat menemään sopivasti. Joka kerralla on kuitenkin päivän selvää, että esine kuin esine yritetään viedä suuta kohti. Myös kuolan määrä on lisääntynyt tasaiseen tahtiin maisteluyritysten lisääntyessä.

Uusia näkökulmia maailmaan on avautunut, kun tyyppi on päässyt välillä jo syliin istumaan tai muiden masujen päälle ryömimistä treenaamaan. Usein uudenlaisista nähtävyyksistä ollaan varsin kiinnostuneita ja ympärille saatetaan jaksaa katsella tovi ilman suurempia viihdytyksiä.

Hieman yllättäen pikkutyyppi on jo viihtynyt kirjojen ja lehtien seurassa. Sisällölle ei vielä anneta kovin suurta painoarvoa, koska lukulistalle kelpaavat niin lastenkirjat kuin aikakauslehdetkin (testattu on esimerkiksi Tekniikan Maailma, Moottori ja ET-lehti). Omia pieniä kirjoja tykätään katselun lisäksi myös maistella.

Ulkoilu. Ihan viime aikoina on alettu päästä enemmän ulkoilun makuun. Vaunut tai makuuasennossa olevat rattaat ovat edelleen suuri itkun aihe, mutta kantorepussa suostutaan toisinaan jo katselemaan maisemia.

Nukkuminen. Välillä pistää ihan miettimään, miksi meidän nukkumisjärjestelyt ovat niin päättömät. Sitten se palautuu mieleen… itkuisen ja sairaan vauvan kanssa mennään sieltä, missä aita on matalin. Sänkyyn yöunille osataan nukahtaa vain syömisen päätteeksi (ja ellei nukahdeta, uusi yritys onnistuu kolmen tunnin kuluttua). Muuten nukkuminen luonnistuu kantorepussa.

Hyvänä yönä syömään herätään noin kolmen tunnin välein ja syömisten jälkeen jatketaan unia. Huonoina öinä heräillään tiheämmin ja välillä käydään ottamassa torkkuja kantorepussa. Yhdessä vaiheessa äiti sai aina aamukolmelta nousta seisomaan tietokoneen ääreen, kun toinen siirtyi reppuun nukkumaan.

Sylissä, vaunuissa tai turvakaukalossa nukutaan harvakseltaan ja tällöin unta edeltää yleensä itku ja vaikerrus. Pinnasängyssä ei nukuta ollenkaan.

Pulauttelu. Kuukauden alkupuolella uskottiin vielä happosalpaajan helpottavaan voimaan, mutta sitten iski taas pahempi vaihe. Aiheesta on sen verran paljon ajatuksia, että ne vaatisivat jo ihan oman tekstinsä.

Vaatteet. Vaatekoossa ei ole tapahtunut muutoksia sitten viime kerran. Edelleen yleisimmin käytössä oleva vaatekappale on sisähaalari koossa 62/68 cm. Lämpimät ilmat ovat onneksi mahdollistaneet ulkona käynnit aikaisempaa kevyemmässä varustuksessa, koska meillä ei ole liiemmin pidetty talvikamppeista. Yksinkertaisen pipon saattaa jo saada päähän ilman huutoa.

Uudet hankinnat. Huonosti nukuttujen öiden aikaan päädyimme tilaamaan testiin Cloud B Tranquil Turtle -yövalon, joka heijastaa vedenalaisen aaltomaiseman huoneen kattoon ja halutessa soittaa meren kohinaa tai rauhoittavaa melodiaa. Suoranaista vaikutusta vauvan nukahtamiseen ei ainakaan aluksi huomattu, mutta ehkäpä toinen hiljalleen oppii, että kyseistä ääni- ja valomaisemaa seuraa nukahtaminen. Tällä hetkellä laitetta käytetään kantorepussa nukuttujen unihetkien alussa.

Aurinkolasit saapuivat juuri postissa, joten niitä ei olla vielä ehditty käytännössä testaamaan. Pienen pähkäilyn jälkeen tilaukseen lähti Ki ET LA Diabola -lasit, vaikka myös Julboja harkittiin.

Kommentoi