Vauva 3 kk

Jos olisin hahmotellut tätä tekstiä noin viikko sitten, olisin tiivistänyt pikkutyypin kolmannen kuukauden kolmeen sanaan: puklu, oksennus ja ripuli. Onneksi asiat ovat sittemmin kääntyneet parempaan suuntaan, mutta hyvään tilanteeseen on silti vielä matkaa.

Pikkutyyppi on innostunut entistä enemmän esineiden tavoittelusta. Kiinni on napattu niin pienestä fanttilelusta, nallehelistimestä kuin pöllöistäkin. Huojuvia käsiä liikutellaan keskittynyt ilme kasvoilla ja välillä pienet sormet kiertyvät esineen ympärille, välillä käsi hujahtaa ohi ja toisinaan taas unohdutaan tuijottamaan omaa nyrkkiä ja tutkimaan sen ihmeellisyyttä. Leluja ei kuitenkaan osata vielä tutkia sen tarkemmin vaan hyppysiin saadut aarteet putoavat puolihuolimattomasti pienistä sormista.

Lelukaari ja sitteri ovat toimivimmat leikkipaikat. Selällään saatetaan viettää leikkien jo ihan mukava tovi, mahallaan ei viihdytä kuin hetki (silloin kun pukluilta asentoon edes pääsee) ja sitterissä (loivassa kulmassa istuen) vietetään lyhyitä aikoja sitterilelua rämpyttäen.

Parhaimpina hetkinä pikkutyypin kasvot säteilevät kuin pieni aurinko. Lievästi harmittavina hetkinä osataan sen sijaan olla alahuuli mutrulla (ilme, joka väkisinkin naurattaa kaikkia muita) ja huonoina hetkinä huudetaan sydäntä särkevän kovaa. Silmiin katsotaan jo hienosti ja halutessa osataan myös seurata asioita. Hyvin usein kuitenkin unohdutaan tuijottamaan ja ihmettelemään yhteen ja samaan kohtaan. Etenkin valkoiset kiiltävät pinnat herättävät suurta mielenkiintoa (esim. keittiön kaapit ja kylppärin laatat).

Uusimpana erikoisuutena on ilmennyt se, että pahimpaan itkuun ei kelpaa muu kuin äidin syli (sekään ei toki aina auta). Yhteisistä vapaapäivistä ei siis ole enää niin paljon apua äidin kipeille jalkapohjille tai puutuneille käsille kuin ennen, koska mieluummin sitä kantaa hiljaista vauvaa kuin kuuntelee huutoa vierestä. Toivottavasti tämä on nopeasti ohimenevä vaihe. Muutenkin itkuisuuden toivoisi piakkoin vähenevän. Päiväohjelmaan on tullut myös ihan uudenlaista raivoa, joka pääsee yleensä valloilleen väsyneenä, kun toinen ei haluaisi millään nukahtaa. Useimmiten venkoilut tehdään kantorepussa, jonne lopulta kuitenkin tuuskahdetaan tyytyväisenä kuorsaamaan.

Ulkoilu oli todella vähäistä tämänkin kuukauden aikana. Pari kertaa käytiin lyhyesti kokeilemassa uutta kantotakkia, kunnes pahempi puklujakso alkoi ja esti enimmät ulkoilut.

Vaatteet. Pituutta pikkuisella oli viime mittauksessa 58.8 cm ja vaatteissa käytetään nyt yleisimmin kokoa 62/68 cm (vähän pesussa kutistettuna). Päällä on useimmiten haalari (joita myydään aina nimellä pyjama), koska se on nopein vaihtaa puklujen yllättäessä. Uusia vaatteita on tullut ostettua nettien alennusmyynneistä lähinnä seuraavia kokoja ajatellen.

Uudet hankinnat. Viime aikoina on kotiutettu syöttötuoli (jolle ei toki ihan vielä ole käyttöä), lelukaari, sitterilelu ja muutama pienempi lelu (pieni fantti ja helisevä nalle). Lisäksi päädyttiin tilaamaan toinen Tulan FTG -kantoreppu, koska reppu ottaa säännöllisesti pukluosumaa ja sitä kuitenkin tarvittaisiin jatkuvasti käytössä. Nyt reppuja pääsee pesemään helpommin eikä säätöjäkään tarvitse joka kertaa muuttaa kantajan vaihtuessa (kallista, mutta sen arvoista). Ulkoilua varten hankittiin myös kantotakki eli takki, joka sopii samalla kertaa sekä kantajan että kannettavan ympärille.

Nimiäiset. Niitä on mietitty ja joka kerta miettiminen on päätynyt siihen, että mietitäänpä myöhemmin paremmin. Viimeisin heitto onkin, että voitaisiin kesällä viettää samalla kertaa nimppareita ja myöhäisiä nimiäisiä (ei sillä, että nimeä ihan sellaisenaan kalenterista löytyisi).

Kommentoi