Vauva 2 kk

Miten meidän pikkutyyppi voi olla jo kaksi kuukautta vanha?

Vastahan pieni nyytti saapui kotiin.

Onko tämä pikkutyyppi tosiaan asunut meillä vasta kaksi kuukautta?  

Aika ennen pientä ihmistä tuntuu olevan jossain kaukana takana päin.

Pikkutyyppi. Toisen kuukauden aikana pikkutyyppi on kasvanut hirmuisesti niin pituutta kuin painoakin. Miten voikin olla samaan aikaan jo niin iso ja vielä niin pieni? Suuret siniharmaat silmät jaksavat pitää katsekontaktia yllä yhä pidempään ja hyvinä hetkinä hymyyn vastataan hymyllä sekä ratkiriemukkailla ilmeillä. Jokellusta, juttua ja kujeiluakin tulee pidempiä pätkiä (voiko olla mitään söpömmän kuuloista!).

Menohaluja olisi jo melkoisesti eikä paikoillaan pysytä kuin harvinaisen rauhallisen unijakson aikana. Hereillä ollessa jalat potkivat ja kädet vispaavat jatkuvasti. Pikkuiset kädet ovat innostuneet myös tavoittelemaan hoitopöydän yllä olevia puisia pöllöhahmoja, joille hymyillään ja kujerrellaan tyytyväisenä pitkiäkin aikoja. Jos käsi sattuu vahingossa tarttumaan hetkeksi pöllöön, saattaa päästä innostuneen ja ahdistuneen sekainen huudahdus. Mahalleen laitettaessa tyypillä on kova yritys päästä eteenpäin, mutta ihan ei vielä koordinaatio pelaa ja pää kyntää ikävästi alustaa vasten. Paikoillaan ollessa päätä jaksetaan kuitenkin kannatella korkealla.

Selkeää päivärytmiä ei ole vielä muotoutunut, koska hyvät ja huonot päivät vaihtelevat tasaiseen tahtiin. Hyvinä päivinä syödään, seurustellaan ja nukutaan järkevin väliajoin. Huonoina päivinä huudetaan enemmän kuin tarpeeksi ja nukutaan miten sattuu.

Pulauttelu. Tämän toisenkin kuukauden aikana on hakattu päätä seinään ”pulauttelu on ihan normaalia” -lausahduksen kanssa. Terveydenhuollossa tuntuu unohtuvan fraasin jatko-osa, mikä kertoo tilanteen olevan normaalista poikkeavaa, jos pulauttelu eli refluksi haittaa elämää. Useiden kymmenien (jättimäisten) puklujen siivoaminen päivässä on jo rasite sinänsä, mutta pahinta on pikkutyypin kipuitku (huuto ja kiljuminen) silloin, kun hapan neste seilaa ylös alas ruokatorvessa. Meno olikin jo äityä vallan sietämättömäksi, kunnes ihan viime päivinä saatiin ainakin muutama parempi hetki.

Vaatteet. Tällä hetkellä käytössä on vaatteita koossa 56-62 cm eli ihan pienimmät ihanuudet on jo saanut pakata poistoon. Etukäteen hankittujen vaatteiden määrä on osoittautunut melko sopivaksi (vaikka niitä vaikutti olevan luvattoman paljon), koska pulauttelu vaatii vaihtamaan vaatekerran helposti yli kymmenenkin kertaa päivässä. Haalarimallisia sisävaatteita päädyttiin ostamaan jopa lisää, koska niiden vaihtaminen käy hieman nopeammin kuin bodyn ja housujen kanssa askartelu. Bodyista ehdottomaksi suosikiksi on noussut helposti puettava kietaisumalli.

Uudet hankinnat. Niinhän sitä suunniteltiin, että ei se pikkuinen tarvitse varsinkaan alkuun mitään kallista ja ihmeellistä perustarvikkeiden lisäksi. Kummasti kuitenkin on eksytty nettikauppojen sivuille kerta toisensa jälkeen ja haettu paketteja postista. Epätoivoisille vanhemmille on siis yllättävän helppo kaupata kaikenlaista arkea mahdollisesti edes vähän helpottavaa tavaraa. Toinen paha paikka syntyy vanhempien innostuksesta, kun pieni osoittaa ensimmäisen kerran kiinnostusta johonkin asiaan. Siinä päätyy hyvin helposti vertailemaan erilaisia leluja ja mikä suo se nykyajan tarjonnalla onkaan.

Isoimmat (kalleimmat) yksittäiset hankinnat viime aikoina ovat olleet pinkkiä kohinaääntä tuottava Whisbear-unikarhu ja Skip Hopin leikkialusta (vilahtavat kuvissa). Ensimmäisenä yönä Whisbearin suhina taisi unettaa enemmän vanhempia ja pikkuinen valvoi lähes koko yön. Sittemmin kohinasta on tullut ihan hyvää taustamelua kaikkien unille. Mitään erityistä rauhoittavaa vaikutusta sillä ei ole huomattu olevan, mutta kohina kuitenkin naamioi hyvin muita mahdollisia ääniä, jotka saattaisivat häiritä unta. Leikkialusta hankittiin, koska olisihan tyypin nyt hyvä päästä välillä harjoittelemaan masulla olemista ja kääntymisiä alustalla, joka on sopivan kova, tarpeeksi pehmeä ja mukavan lämmin (sekä helposti puhdistettavissa pukluista).

Tutti. Koska viimeksi tuli pohdittua tuttitilannetta, niin asiaan voisi ottaa päivityksen. Parhaiten ovat alkaneet kelvata Ainu MAM Original -tutit niin silikonisena kuin luonnonkumisenakin. Mikään hirveä suosikki tutti ei ole, mutta kelpaa kuitenkin välillä rauhoittajaksi pieneen ikävään oloon (tosin pysyy pidempään suussa lähinnä kantorepussa ollessa). Tutilla on myös avustava rooli sakeuttajaa syötettäessä ja Disflatyl-tippoja annettaessa.

Nimi. Etunimi keksittiin hyvissä ajoin ja toinenkin nimi löytyi kuin vahingossa ilman sen suurempia ponnistuksia. Molemmat nimet ovat helppoja suomalaisia sanoja, joiden kirjoitusasuja ei pitäisi joutua selittelemään. Oli oikeastaan melkoinen yllätys huomata, että nimiä on Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan annettu Suomessa vain muutamille sadoille ihmisille. Lisäksi ensimmäinen nimi sattuu olemaan varsin helppo tapaus myös ulkomailla, joskin se englanniksi lausutaan tietysti eri tavalla.

Vaikeus tulikin sitten kolmannen nimen kohdalla, jota ei alun perin pitänyt pohtia ollenkaan. Saatiin kuitenkin ehdotus, joka alun tyrmäyksen jälkeen jäi kummittelemaan molempien takaraivoon. Ja loppujen lopuksi kolmella nimellä lähti lappu maistraattiin (kunhan oli ensin saatu päätökseen pitkä ja tuskallinen ristiäiset vai nimiäiset -pohdinta).

Sitten vain jatketaan samaa rataa (syö, puklaa, nuku) ja katsotaan, mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan. Odotettavissa on todennäköisesti ainakin lisää puklua, muka välttämättömiä hankintoja, puklua, nimiäiset ja puklua.

Kommentoi