Vauva 11 kk

Tässä se nyt olisi. Viimeinen etappi ennen kuin siirrytään puhumaan kokonaisista vuosista. Tai no, jos nyt ensi kuussa aloitellaan varovasti yhdellä kokonaisella vuodella ja siirrytään monikkoon vasta myöhemmin.

Viimeisin kuukausi on kulunut pitkälti toipuessa. Ensin yritettiin päästä kiinni normaaliin arkeen vauvan leikkauksen jälkeen, mutta yritys jäi lyhyeksi keuhkokuumeen ja verenmyrkytyksen takia. Otettiin siis vielä uusi sairaalakierros ja tutustuttiin samalla useampaankin eri päivystykseen ja osastoon sekä koettiin pari ambulanssikyytiä. Ei ollut kivaa, mutta ei siitä sen enempää.

Akuutimpien tapausten lisäksi on yritetty myös toipua koko alkuvuodesta, koska nyt saa jo itsekin uskoa, että meidän vauva-arki oli kaukana normaalista. Välillä meinaa hairahtua kuvittelemaan, millaista kaikki olisikaan voinut olla, mutta se on turhaa nyt. Näillä mennään.

Pikkutyyppi on edelleen käsittämätön ikiliikkuja. Koko ajan mennään, väännetään ja käännetään. Tuen vierellä kävellään jo hienosti, kävelykärryn perässä tepsutellaan tomerasti ja kiipeilyinto on kova. Sohvalta tai muilta korkeilta paikoilta ei vielä aina muisteta tulla hallitusti alas, mutta suurimman osan ajasta pikkuherra liikkuu kyllä hämmästyttävän näppärästi.

Tahtoa, innostusta ja uteliaisuutta löytyy vaikka muille jakaa. Äiti mielletään nykyään usein jonkinlaiseksi kulkuneuvoksi, jonka sylikyydissä halutaan sinne, minne pieni käsi osoittaa. Samalla tahdotaan tietysti omiin käsiin juuri niitä esineitä, jotka on tarkoituksella nostettu ylös piiloon. Kiinnostusta herättävät helposti myös kaikki ovet, saranat, vetimet, kahvat, napit, katkaisimet ja laitteet. Viime aikoina on perehdytty erityisesti tulostimeen, mikroon ja vedenkeittimeen. Jos pikkutyyppi ei saa mielensä mukaan tutkia, maistella ja heitellä tavaroita, alkavat teatraaliset eleet jo puskea esiin.

Viimeisen kuukauden aikana taputtaminen, kahden esineen yhteen paukuttaminen ja heiluttaminen ovat nousseet jokapäiväisten huvien listalle. Lisäksi erilaiset kannelliset astiat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja pikkutyyppi usein komentaakin avaamaan milloin mitäkin kantta. Niin, pikkuherra on jo oikein hyvä komentamaan ja puhkumaan paheksuntaa, kun asiat eivät mene toivotulla tavalla.

Hampaita löytyy kuusi kappaletta, neljä ylhäällä ja kaksi alhaalla. Ruokaa ei malteta usein pysähtyä syömään, vaan syöttötuolissa päädytään yleensä seisomaan kerta toisensa jälkeen. Kaikkia uusia makuja maistellaan kuitenkin ennakkoluulottomasti. Suurimpina suosikkeina taitavat olla tällä hetkellä viinirypäleet ja persimoni.

Ulkoilu on edelleen haastavaa, koska ulkovaatteista ei pidetä ja rattaissa yleensä huudetaan (ainakin jos äiti on näkyvissä). Isän kanssa on takana sentään kaksi onnistunutta rataslenkkiä päiväunien kera.

Päiviin mahtuu siis suuria tunteita laidasta laitaan. Mielenkiinnolla odotetaan, tuoko tulevaisuus arkeen hivenen enemmän tyyneyttä vai mennäänkö vaan myrskyisempään suuntaan.

Kommentoi