Vauva 1 kk

Meillä asustaa nyt kuukauden ikäinen pikkutyyppi ja vauva-arki alkaa hiljalleen käydä tutuksi. Yksittäiset (työntäyteiset) päivät hujahtavat nopeasti ohi, mutta toisaalta on vaikea uskoa, että vauvattomasta elämästä on vasta nelisen viikkoa.

Päivät (ja muutkin aikayksiköt) sekoittuvat toisiinsa nykyään sen verran helposti, että yrityksenä on välillä kirjata ajatuksia muistiin. Tätä varten löytyy toki vauvakirja ja kalenteri, mutta mikä olisikaan parempi paikka ajatusten virralle kuin tämä.

Pikkutyyppi. Ensimmäiset pari viikkoa menivät aikalailla syöden ja nukkuen, mutta sen jälkeen on keksitty muutakin ajankulua. Tutuksi ovat tulleet muun muassa pienet kiivaasti huitovat kädet ja vinhasti potkivat jalat, jotka välillä näyttävät pelästyttävän sätkijän itsensäkin. Lisäksi tätä eläväistä vaihetta väritetään yleensä lohduttomalla huudolla tai kunnon karjunnalla ja samalla hamuavaa päätä pyöritellään ees taas. Levottomimpia aikoja ovat illat ja yöt, mutta kyllä sitä päivisinkin osataan mellastaa.

Silmiin katsotaan vielä harvakseltaan, mutta päivä päivältä vähän useammin. Hymyjäkin on jo nähty (liekö sitten tarkoituksellisia vai tahattomia). Ikävimpiä juttuja päivissä ovat erilaiset masuvaivat ja runsas pulauttelu.

Pikkuinen on ollut alusta asti melkoisen jäntevä ja päätä osataankin jo kannatella hienosti pystyssä masulla ollessa. Eteenpäinkin jo vähän päästään, kunhan antaa jaloille ponnistustukea (kädet ei tosin vielä pysy hommassa mukana).

Sterilointi. On kyse sitten tuttipullosta, tutista, rintakumista, rintapumpusta, maidonkerääjästä tai lähes mistä tahansa pikkuihmisen tavarasta, se käsketään aina pesemään ja keittämään tai muuten steriloimaan. Välillä onkin tunne, että pitäisi varmaan muuttua autoklaaviksi, jotta hommat lähtisivät sukkelammin sujumaan. Samaan kategoriaan liittyy käsienpesu, jota toistetaan päivän aikana lukemattomia kertoja.

Tutti. Pulauttelu- ja masuvaivojen takia on saatu useammaltakin taholta ohjeeksi tarjota pikkuiselle tuttia. Ensimmäiset neljä mallia eivät kuitenkaan miellyttäneet käyttäjäänsä yhtään ja viidettä vaihtoehtoakin vasta harkitaan. Viimeisin mallisuositus (Ainun luonnonkuminen turvatutti) saatiin sairaalasta eikä moista olisi tullut itse ostettuakaan, koska valmistajan mukaan tuote on tarkoitettu käytettäväksi vasta 16 kk iästä lähtien.

Pulauttelu. Monesti on jo kuultu, että vauvojen runsaskin pulauttelu on normaalia. Silti, kun katsoo toisen pulauttelevan suuria määriä kymmeniä kertoja päivässä, ei asia tunnu yhtään normaalilta. Parhaimmillaan olen saanut alle puolessa tunnissa pesukuntoon vauvan bodyn, kaksi omaa t-paitaa, kolmet rintaliivit, kahdet housut, maton, harson ja pyyhkeen (ja lisäksi ihoa on tietysti kuurattu molemmilta). Röyhtäytyksessä ei yleensä enää edes viitsi yrittää suojata olkaa harsolla, koska (suuri ja voimalla tuleva) puklu päätyy kuitenkin hyvin todennäköisesti valumaan selkää pitkin alas.

Pulauttelun liitännäisongelmana on myös mahansisällön edestakainen seilaaminen ruokatorvessa, mikä on pikkutyypistä selvästi epämiellyttävää ja aiheuttaa kitinää, rohinaa ja yskähtelyä. Luultavasti tähän liittyy myös pään vetäminen taakse kaarelle ja meillä nähdäänkin usein ihan mutkalla oleva pikkuinen.

Pulautteluun tarjottuja ratkaisuja ovat olleet tyypin pitäminen pystyasennossa, maidonsakeuttaja, gaviscon, röyhtäytys ja imetyksen rajoittaminen. Mikään ei ole vielä näyttänyt tehoavan, mutta toivottavasti aika tekee tehtävänsä eikä hapan neste kiusaa odotellessa liikaa ruokatorvea.

Kantoreppu. Etukäteen kantorepun tarpeellisuutta ja toimivuutta mietittiin pitkään, mutta onneksi moinen tuli hankittua (tai saatua joululahjaksi). Jotain maagista tuossa kantovälineessä on, koska sillä saa usein pahemmankin huutokonsertin katkaistua. Toki juttu toimii vain, jos repun käyttäjä pysyy jatkuvasti liikkeessä (mikä aamukolmelta ei ole aina niin hauskaa).

Tipat. On D-tippaa, Rela-tippaa ja Cuplaton-tippaa. Kaikkien pitäisi olla hyväksi ja kahden viimeksi mainitun sanotaan jopa auttavan masuvaivoihin. Samalla kuitenkin varoitellaan tippojen mahdollisesti aiheuttavan vatsanväänteitä. Ota näistä nyt sitten selvää (vaikka taustatiedot löytyvät työnkin puolesta) ja muista vielä antaakin jossain välissä.

Pyykit ja roskat. Näitähän tulee. Paljon. Pieni ihminen saa aikaan muutenkin paljon pyykkiä, mutta runsas pulauttelu nostaa pestävien tekstiilien määrän ihan uusiin ulottuvuuksiin. Pyykkikone pyörii helposti pari kolme kertaa päivässä ja silityksestä on ehtinyt vain haaveilla (no ei vaan, asiaa ei ole ehtinyt edes ajatella). Lisäksi roskakuskin käyntiä odotellaan nykyään suurella innolla (kiitos vaippojen ja puklupaperien) ja päivänkin myöhässä oleva tyhjennysaikataulu aiheuttaa epätoivon tunteita.

Napatynkä. Tuntuu kuin siitä olisi pieni ikuisuus, kun napatynkää putsattiin ja mietittiin, asettuuko se paremmin vaipan reunan alle vai ylle. Tynkä kuitenkin irtosi alle kahdessa viikossa ja nyt on vauvalla söpö pieni napa.

Vaippajutut. Välillä tuntuu, ettei päivässä ehdi muuta tehdäkään kuin vaihtaa vaippoja. Näin alkuun suosikkimerkiksi on noussut kokonsa puolesta Libero (newborn 1).

Vaunulenkit. Vaunuja on ulkoilutettu muutamia kertoja ja onneksi vaunuvalinta on osoittautunut toimivaksi (jopa rankemman lumisateen jälkeen päästiin liikkeelle auraamattomalla tiellä). Reippaamman lenkkeilyn aloitusta on jarrutellut lähinnä oman toipumisen hitaus ja pakkaset. Toivottavasti pian päästään paremmin liikkeelle.

Perhepeti (vai miksiköhän tuota nyt kutsuisi). Sitä on yllättänyt itsensä nukkumalla pieni nyytti kainalossa (tai masu masua vasten), koska etukäteen moinen vaikutti liian epäkäytännölliseltä ja vaaralliselta. Tarpeeksi monta kertaa kun toisen viereen kuitenkin nukahti, niin järjestelystä tuli tapa.

Leave a Comment