Vaunulenkeistä kantoreppuiluun

Ulkoilu on ollut viime kuukausina harvinaista herkkua, koska refluksioireinen(?) kyydittävä on huutanut painokkaita vastalauseita vaunuihin vaakatasoon laitettaessa (vaikka pääpuolta olisi kuinka korotettu). Kovien pakkasten, pimeiden päivien ja pahimpien lumimyräköiden aikaan asia ei vielä niin kauheasti harmittanut, mutta valon lisäännyttyä ulkoilmaa on alkanut olla ikävä ihan tosissaan.

Sunnuntaina asiaan saatiin kuitenkin pienen lenkin pituinen parannus, kun lähdettiin testaamaan uutta kantotakkia. Molemmille (sekä kantajalle että kannettavalle) oli hankittu myös hieman merinovillaa ylle, ettei kylmä pääsisi yllättämään. Kannettava tosin päätti pulauttaa villabodynsa märäksi ennen kuin päästiin edes ovesta ulos (mutta tulipahan yritettyä).

Kantotakin ostaminen tuotti pientä tuskaa, koska mallin ja koon valinta netin kautta ei ollut helppoa. Monessa mallissa oli jotain hyvää, mutta mikään saatavilla oleva kokonaisuus ei näyttänyt olevan toistaan merkittävästi mukavampi.

Lopulta valinta osui Angel Wings softshell -takkiin, jonka otin varmuuden vuoksi ehkä jopa hieman turhan reilussa koossa. Pääasia kuitenkin, että päästään välillä ulos ja pysytään tarpeeksi lämpiminä.

Jatkossa taidetaan suosiolla yrittää tehdä ulkoilut nimenomaan kantorepun voimin. Nähtäväksi jää, tuleeko vaunukopalle vielä käyttöä ennen kuin päästään vaihtamaan se ratasosaan. Harmi sinänsä, jos vaunuilut on nyt vaunuiltu, koska ihan hauskaa tuo vaunulenkkeilykin oli (siis niinä muutamina kertoina, kun kukaan ei huutanut kyydissä).

Lumisen harmaat maisemat tarttuivat kameraan helmikuussa niihin aikoihin, kun lunta tuli enemmän kuin aurat ehtivät teiltä siivota.

Kommentoi