Tyhmä, tyhmempi, asiakas – Kuluttajana olemisen vaikeus

Joko minusta tulee vuosi vuodelta kyynisempi tai sitten kuluttajana oleminen oikeasti muuttuu koko ajan vastenmielisemmäksi.

Tapaus 1. Puhelinoperaattorit. Olen ollut pitkään yhden ja saman operaattorin asiakas. Pitkästä asiakassuhteesta ei ole kuitenkaan ollut mitään etua, koska olen kerta toisensa jälkeen maksanut liittymästäni liikaa. Vanhalle asiakkaalle ei nimittäin mainosteta, jos tulee mahdollisuus vaihtaa liittymä edullisempaan, vaan hintoja pitää muistaa itse aktiivisesti seurata. Toivovat kai, että jo olemassa olevat asiakkaat maksavat liittymistään kiltisti tyhmästi vanhojen hinnastojen mukaisia korkeampia maksuja tai tyytyvät sisällöltään nykyistä köyhempiin paketteihin huomaamatta parempia vaihtoehtoja.

Välillä käy myös niin, että muut operaattorit tarjoavat heittämällä parempia hintoja kuin tämä vanha tuttu operaattori. Kaksi kertaa olen haksahtanut vaihtamaan ja kuinka sitten on käynytkään. Viimeksi 300 M 4G-liittymä osoittautui käytännössä pätkiväksi 0.5-2 M yhteydeksi, johon operaattori esitti ratkaisuksi lukita puhelin käyttämään vain 2G- ja 3G-verkkoja. Miksi 4G-kattavuutta vakuutellaan myydessä, jos sitä ei kuitenkaan ole? Miksi liittymäsopimusten nojalla voidaan myydä tyhjää tai laskuttaa jostain, mitä ei ole toimitettu asiakkaalle?

Ainahan voisi tietysti olla yhteydessä asiakaspalveluun, mutta sekin prosessi pitkine odotusaikoineen on tehty melko vastenmieliseksi. Moni varmaan ennemmin maksaa toimimattomista palveluista lähetetyn laskun kuin jonottaa asiakaspalveluun. Noin viikon verranhan pitää kärvistellä ennen kuin saa tehtyä numeronsiirron muualle.

Ja kuinka käy, jos vanhalta operaattorilta pyytää kilpailukykyistä tarjousta ennen kuin päättää vaihtaa liittymänsä muualle? Sitä oikeasti hyvää tarjousta ei tule ennen kuin on konkreettisesti tehnyt sopimuksen uuteen paikkaan. Siinähän onkin sitten kiva miettiä, millaiset peruutusehdot uudessa sopparissa on ja meneekö joku pieleen, jos sopparin yrittää peruuttaa lähellä numeronsiirtoa. Miksi entinen asiakas tai mahdollinen uusi asiakas saa paremmat tarjoukset kuin pitkään kiltisti laskujaan maksanut vanha asiakas?

Tapaus 2. Vakuutusyhtiö. Jos hinnat nousevat, vanhojenkin asiakkaiden laskut suurenevat automaattisesti. Jos taas tulee hintoja laskevia muutoksia, se ei näy vanhojen asiakkaiden kohdalla, ellei muutoksen perään itse kysele. Ja jos pyytää yhteydenottoa liittyen mahdolliseen hinnanalennukseen, soittoa ei koskaan tule. Tyhmäksihän siinä itsensä tuntee, kun on pitkänlinjan asiakas ja maksaa vakuutuksistaan enemmän kuin uudet asiakkaat.

Tapaus 3. Sähköyhtiö. Äskettäin, kun meidän määräaikaista sähkösopimusta oli vielä 6 kuukautta jäljellä, sain sähköyhtiöltä tekstiviestin, jossa kehotettiin jatkamaan sopimusta vastaamalla viestiin. Uusi sopimus olisi sisältänyt perusmaksua useamman euron kuussa ja kWh-hinta oli reilusti yli 5 senttiä. Nopealla googlailulla selvisi, että muista paikoista sähköä saisi nollan euron perusmaksulla ja käypä kWh-hinta alkaisi nelosella.

Miksi sähköyhtiö halusi yrittää uunottaa vanhaa asiakastaan kalliilla sopimuksella? Miksi viestissä annettiin ymmärtää, että sopimuksen jatkaminen ja kuntoon hoitaminen olisi tärkeää tehdä juuri nyt? Jouduin tekemään edellisen sähkösopimuksen, kun sähkö oli tasaisen kallista joka paikassa. Ehkä sähköyhtiö toivoi, että sopimus tulisi uusittua asiaan sen kummemmin tutustumatta. Ehkä sähköyhtiö toivoi, että asiakas olisi tyhmä.

Tapaus 4. Voi Lidl, minkä teit. Ja Ikea kanssa. Lidl oli pitkään virkistävä poikkeus, koska sillä ei ollut minkäänlaista kanta-asiakasjärjestelmää. Sitten tuli Lidl Plus -etusovellus, ja nyt pitää kytätä kuponkeja ennen jokaista kauppakäyntiä. Turhauttavimpia ovat bonusostoihin liittyvät etukupongit, joita voi käyttää vain yhden kerrallaan. Eli sen kerran, kun kuponkeja saa, niitä ei ehdi käyttää ellei ravaa kaupassa jatkuvasti.

Kumpi lienee tyhmempää: Se, että jättää sovelluksen huomiotta ja maksaa tarjoustuotteista ylimääräistä vai se, että tuhlaa aikaa usein hyödyttömän sovelluksen vahtaamiseen? Eli niin tai näin, niin tyhmältä tuntuu. Sitäkö tässä haettiin?

Ikeakin on aktivoitunut antamaan etukuponkeja, mikäli käyntejä ja ostoja kertyy tarpeeksi. Todellisuudessa on kuitenkin harmittavaa, kun sähköpostiin tipahtaa alekuponki, jota ei ehdi käyttää kuukauden määräajassa. Jossain muussa kaupassa kuukausi saattaisikin olla ihan hyvä voimassaoloaika, mutta Ikeaa ei ole ihan joka nurkalla. Eli seuraavalla kerralla kun menen Ikeaan, tuntuu vähän tyhmältä… ihan kuin joutuisin maksamaan vanhentuneen etukupongin verran liikaa.

Tapaus 5. Sähköhammasharja, sauvasekoitin ja oikeastaan kaikki elektroniikka sekalaisine mallinumeroineen. Kun seuraavan kerran haluan ostaa uuden sähköhammasharjan, valitsen todennäköisesti jonkun kivan näköisen ja sopivan hintaisen paketin ilman sen kummempaa pohdintaa tai vertailua. Ja miksi näin?

Pienten (ja isompienkin) elektroniikkalaitteiden vertailu on loputon suo, jossa tuntuu olevan vain menetettävää. Menee aikaa ja menee hermot. Uutuuksia tuodaan markkinoille pahimmillaan monta kertaa vuodessa ja kaikki mallit ovat aina muka toinen toistaan parempia. Lisäksi eri malleja merkitään mitä kummallisimmilla kirjain- ja numerosarjoilla, eikä koskaan voi olla ihan varma, miten kaksi hieman koodiltaan poikkevaa mallia oikeasti eroavat toisistaa vai eroavatko ollenkaan. Ainakin hammasharjoissa välillä tuntui päivittyneen vain väri tai mukana tulevat vaihtopäät, mutta tällaistahan ei suoraan sanota, vaan uuden mallin kehutaan olevaan jotain uutta ja ihmeellistä.

Ja yritäpä vertailla sauvasekoittimia. Esittelyvideoiden perusteella voisi kuvitella olevansa ostamassa vähintään avaruusrakettia, mutta missään ei selvästi mainita, voiko sekoittimen osat pestä pesukoneessa.

Tapaus 6. Normaalihintoja ei enää ole. Tai onpas. Ale-hinnat ovat uusi normaali.

Seurasin jokin sitten netissä erään sormuksen hintaa. Sormus oli aina alennuksessa. Lopullinen hinta kuitenkin vaihteli, samoin alennusprosentti. Ja yllätys yllätys, näiden lisäksi vaihteli tietysti myös ilmoitettu normaalihinta. Mitä isompi alennusprosentti oli kampanjassa menossa, sitä korkeammalle ylivedetty normaalihinta hilattiin.

Sormusta myi ketjukoruliike, jonka yhdessä myymälässä myös konkreettisesti poikkesin, koska menossa oli loppuunmyynti. Kaupassa myyjä mainitsi, että muissa ketjun liikkeissä ei olisi vastaavia alennushintoja tarjolla. Todellisuudessa hinnat olivat samat kuin nettikaupassa eli mitään ekstra-alea ei loppuunmyynti hintoihin tuonut.

Tapaus 7. Hinta-laatusuhdetta on nykyään mahdoton arvioida. Joskus halvalla saa kelvollista ja kalliilla hyvää tai ainakin parempaa. Joskus taas ei. Toisinaan osa kaupassa myytävistä tuotteista vaikuttaa jo lähtökohtaisesti siltä, että ne voisi kärrätä kaatopaikalle. Miksi valmistetaan roskaa?

Eikö jokin aika sitten tietyt merkit luoneet kuvan laadukkaista tuotteista? Nykyään tietyt merkit ennustavat kyllä kallista hintaa, mutta laatuun ei uskalla enää ihan helposti luottaa.

Vaatteiden ostamisestakin kaikki ilo on hiljalleen haihtunut, koska hyvää vaatetta on nykyään vaikea löytää. Villakangastakeissa on todennäköisemmin 100 % polyesteriä kuin yhtään villaa. Puuvillaneuleet ovat kadonneet ja tilalle on tullut nyppyyntyvää akryyliä. Collegehousutkaan eivät ole enää yleensä pelkkää puuvillaa vaan joukkoon on sekoitettu hiostavaa polyesteriä.

Entä olenko oppinut jotain tästä kaikesta? Todennäköisesti en, koska tulossa on BlackFridayn jäljiltä postissa pakettia ensi kuussa. Sen jälkeen kun oli kahlannut netissä satojen tuhansien tuotteiden joukossa ja tehnyt lukemattomia hakuja ja vertailuja, olisi tuntunut tyhmältä olla ostamatta mitään. Niinpä klikkasin ostoskoriin valikoituneet tuotteet maksettavaksi. Tulossa on turhan räikeitä kuoseja ja tekokuituja. Mutta ehdinpäs ostaa ennen kuin se nettikaupan sivuilla ollut kellolaskuri pyörähti nollaan ja alet loppuivat. Toki sen jälkeen laskuri aloitti alusta otsikolla Cyber Weekend. Tulikohan oltua taas vähän…

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *