Siinä se nyt oli. Vauvavuosi. Tässä vaiheessa olisi helppo taivastella ajan nopeaa kulumista, mutta loppujen lopuksi kulunut vuosi oli pitkä. Piiiiiiiiitkä. Yksityiskohtiin ei jaksa enää edes mennä. Toivotaan vain, että jatkossa sairaskertomus ei kerryttäisi enää lisää mittaa samaa tahtia kuin tähän asti. Vauvan ensimmäistä kokonaista vuotta juhlittiin pienellä kahvittelulla, koska joulun läheisyys ei innostanut suunnittelemaan …
Tässä se nyt olisi. Viimeinen etappi ennen kuin siirrytään puhumaan kokonaisista vuosista. Tai no, jos nyt ensi kuussa aloitellaan varovasti yhdellä kokonaisella vuodella ja siirrytään monikkoon vasta myöhemmin. Viimeisin kuukausi on kulunut pitkälti toipuessa. Ensin yritettiin päästä kiinni normaaliin arkeen vauvan leikkauksen jälkeen, mutta yritys jäi lyhyeksi keuhkokuumeen ja verenmyrkytyksen takia. Otettiin siis vielä uusi …
Aloitetaan taas samalla ihmettelyllä kuin ennenkin eli… Miten meidän pikkutyypillä voi olla ikää jo 10 kuukautta! Vastahan tuo pieni herra opetteli kääntymään selältä vatsalleen ja nyt sitä jo huojutaan kahdella jalalla. Ikä 9-10 kk tulee pysymään varmasti parhaiten muistissa siitä, että syy jatkuvaan oksenteluun löytyi. Rakenteellinen vika ehdittiin myös leikata juuri ennen 10 kk -rajapyykin täyttymistä. …
– Alkuperäistä tekstiä on sittemmin lyhennetty – Eilen se iski. Totaalinen tyhjyys. Kun reilun yhdeksän kuukauden taistelun jälkeen lääkäri vihdoin totesi konkreettisen syyn vauvan jatkuvaan oksenteluun, tuntui kuin kaikki ajatukset olisivat yhtäkkiä kadonneet. Toisaalta, kysymyksiä saattoi myös syntyä sellaista vauhtia, että lopulta yksikään ajatus ei mahtunut enää liikkumaan. Niin tai näin, eilisestä asti on ollut …
Vahvatahtoinen ikiliikkuja. Innostuva hassuttelija. Utelias tutkija. Sellainen on meidän pikkutyyppi 9 kk. Kuluneen kuukauden aikana pikkuherra on treenannut liikkumista lähes koko ajan. Vuorotellen kiivetään jonnekin, noustaan seisomaan, mennään konttausasentoon, käännytään ympäri ja tömpsähdetään istumaan. Rennommin otetaan korkeintaan liikkuvan äidin sylissä. Ja parasta on tietysti käyttää äitiä kiipeilytelineenä. Ihan itsekseen ei yleensä viihdytä ollenkaan vaan viihdyttäjän …
Saatiin viime viikolla hyvä ex tempore -idea, että lähdetäänpä vauvan kanssa laivalle. Pikkutyyppi haluaa olla lähes jatkuvasti sylissä ja tarkkailee mielellään muita ihmisiä, joten ajateltiin homman hoituvan myös paatissa. Jostain syystä aalloilla keikkuneet kanssamatkustajat eivät kuitenkaan olleet läheskään yhtä mielenkiintoista seurattavaa kuin esimerkiksi naapurikassoilla ostoksiaan pakkaavat prismatyypit, joten pikkuherraa viihdytettiin ihan tosissaan mennen tullen (ja …
Ja niinhän minä päätökseni pyörsin, vaikka tein alun perin päätöksen, että en ala väkertää pikkutyypille omin kätösin tuttinauhaa silikonihelmistä. Suurin syy tähän oli se, että en halunnut stressata nauhojen kestävyyden kanssa. Lisäksi en pitänyt ajatuksesta tilata lisää helmiä, kun olin juuri vaivalla saanut ajettua alas lasihelmivarastojani. Pikkuherra sai kuitenkin tehtyä selvää jälkeä kaikista kolmesta lahjaksi …
Pian eletään taas niitä aikoja, kun luonto esittelee kauneinta väriloistoaan. Tänä vuonna syksyn ensimmäiset merkit käynnistivät valmistautumisen pikkutyypin uudenlaiseen pukemisrumbaan. Kohta ei nimittäin enää hipsitä edes autoon sisävaatteissa, ilman sukkia ja pipo juuri ja juuri päälaella keikkuen. Onni sinänsä, että harmonisia sävy-yhdistelmiä pääsee ihastelemaan ulkoilun lomassa, koska vaatekaapista jäi tänä syksynä ne sykähdyttävimmät värikombinaatiot puuttumaan. Kauniina …
Meidän seikkailupäivän ohjelman muodostivat Tays ja Ikea. Ensimmäinen näistä oli pakollinen paha ja toinen ihan vapaaehtoinen voimien koettelemus. Koska emme olleet ennen vierailleet Tays:issa, varauduimme käyntiin lähtemällä liikkeelle oikein hyvissä ajoin ja vilkuilemalla vähän karttaa alueen rakennuksista. Olisi pitänyt kuitenkin varautua paremmin. Olin kyllä henkisesti valmistautunut hankalaan suunnistamiseen isojen rakennusten sokkeloissa ja loputtomien käytävien suossa, …
Heti kun viime kuun seurantaetappi jäi taakse, lähti pikkuherran ryömintä käyntiin ihan uudella vaihteella. Kuukauden ajan täällä on siis ryömitty hurjaa vauhtia ja vihdoinkin toinen on päässyt liikkumaan itse juuri sinne, minne on milloinkin mielinyt. Aika usein pikkuisen mieli kuitenkin vetää kohti äidin syliä ja jaloista löytyykin vähän väliä levoton tyyppi, joka ensin läppää jalkapöytää …