Suhteellinen minimalismi

En voisi kuvitella tällä hetkellä vapaaehtoisesti ottavani osaa netissä pyörivään 100 tavaran haasteeseen, jossa on tarkoituksena elää omistaen vain 100 tavaraa. Sen sijaan ”käänteisen” 100 tavaran haasteen, jossa pyritään luopumaan sadasta tavarasta, olen jo suorittanut useampaankin kertaan viime aikoina.

Olisi ollut varmasti huikea projekti listata jokainen kämpästä lähtenyt tavara valokuvan kera, mutta tuolloin olisi todennäköisesti moni tavara jäänyt vielä hyllyyn. Liika ajattelu tekee tavaroista luopumisesta aina vain vaikeampaa.

Tavaran vähennyksen lomassa olen lukenut useita blogeja ja muita kirjoituksia aiheeseen liittyen. Kenelläkään ei ole ollut tarjota idioottivarmaa reseptiä hyväntuuliseen tavaroiden vähennykseen, vaan vinkit ja esiintuodut ongelmat kuulostavat aina hyvin tutuilta. Lohduttavinta blogeja lukiessa on tainnut olla se, että kovin tuntuu olevan yleinen ”vaiva” tuo ylimääräinen tavaroiden kertyminen. Enkä todellakaan ole ainoa, jolle luopumisprosessi on hankalaa ja haastavaa.

Koska ensi kuussa käynnistyy tavaran vähennys -projektini uusin vaihe, niin ajattelin tsempata itseäni listaamalla hyviä syitä laittaa tavara kiertoon. Aikaisemmin olen siis myynyt tavaraa lähinnä huutonetissä ja pian olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä kertaa itsepalvelukirpparia.

Positiivisia syitä luopua tavarasta:

  • Vähemmän tavaraa tarkoittaa enemmän tilaa. Enemmän tilaa tarkoittaa nätimpää yleisilmettä kotiin ja siten ehkä myös rauhallisempaa mieltä.
  • Kun tavaraa on vähemmän, jokaiselle tavaralle löytyy oma käytännöllinen paikkansa.  Tällöin tavarat on helpompi löytää ja siivous sekä yleinen järjestyksen ylläpito helpottuu.
  • Muutto helpottuu, koska siirrettävää tavaraa on vähemmän.
  • Vähäisempi tavaramäärä vaatii vähemmän asumisneliöitä. Tästä seuraa selvää säästöä asuntoa vuokratessa tai ostaessa.
  • Turha tavara on kuin tekemätön työ. Kyseisen ilmaisun tulin joskus lukeneeksi netin syövereistä ja se jäi mieleen. Ja tottahan se on, että ylimääräiset tavarakasat kotona odottavat huomiota (siivousta, järjestelyä, korjausta tai loppusijoitusta) ja siten aiheuttavat salakavalasti stressiä siinä missä muutkin tekemättömät askareet.
  • Vähemmän tavaraa, enemmän aikaa. Tätä voi perustella tuolla edellisellä kohdalla. Jos turha tavara on tekemätön työ, niin kyllähän työhön aina aikaa saa kulumaan. Turhaan tavaraan kuluu aikaa siivotessa, järjestellessä ja jopa siinä vaiheessa, kun tavarasta luopuu (myyminen tai esimerkiksi kaatopaikalle vieminen).

Tavarasta luopumisen kompastuskohdat ja ajatuksia, joilla ne voisi kiertää:

  • Tavara on kiva ja kaunis.
    • Onko tavaralle paikkaa, jossa se pääsee oikeuksiinsa? Jos ei, kannattaako tavaraa säilyttää varastossa (jonne se saattaa hautautua vuosikausiksi)? Onko tavaralla konkreettista tarkoitusta? Onko tavara kaikista kivoin ja kaunein vai antaako kodin paraatipaikan sittenkin mieluummin jollekin toiselle esineelle?
  • Tavaraan liittyy muisto tai useampia.
    • Totta kai muistoesineitä tulee säilyttää, mutta joku raja on niidenkin määrällä. Uusia muistoja on vaikeampi saada, jos istuu pelkästään kotona järjestelemässä entisiä muistoesineitä (joille ei ole tarpeeksi tilaa).
  • Tavara on saatu lahjaksi.
    • Lahjojen saaminen on ihanaa, mutta elämäntilanteet, maku ja tarpeet muuttuvat. Lahjojen antaja ei ole varmaankaan halunnut rajoittaa lahjansaajan elämää vuosikausiksi eteenpäin.
  • Tavara on ehjä ja sillä on selvä funktio (tarkoitus).
    • Jos toimivalle tavaralle ei ole käyttöä, niin onko sitä järkeä säilöä kaapissa. Lopputuloshan olisi sama, vaikka kaapissa seisottaisi rikkinäistä tavaraa. Olisiko tavarasta iloa jollekin muulle?
  • Tavaraa voi tarvita joskus.
    • Oletko tarvinnut tavaraa useampaan vuoteen? Jos et, millä todennäköisyydellä tarvitset sitä jatkossakaan? Voisiko tavaran ostaa helposti uudestaan, jos tarvetta ilmenee?
  • Tavara on oivaa materiaalia tuunausprojektiin.
    • Ehditkö toteuttaa kaikki tuunausprojetit elämäsi aikana, jos säilöt kaiken kivan materiaalin? Luovuuskin tuppaa joskus nuukahtamaan, jos on liikaa tekemistä odottamassa. Tuunauksen kuuluu olla hauskaa!
  • Tavara on ollut (tai on edelleen) kallis.
    • Jos tavaraa ei tarvitse niin sitä ei tarvitse. Kallis hutiostos tuo kaapissa vain pahaa mieltä. Jos tavara on mahdollista myydä, niin miksi ei?
  • Tavara on ollut minulla ikuisuuden. Sen vain kuuluu olla siinä, missä se nyt on.
    • Onko tavara päätynyt paikkaansa vahingossa vai onko sen sijoittaminen ja pitäminen ollut harkittua? Miksi jatkaa jonkun esineen pitämistä vain sen takia, että asiaa ei ole tullut ennen ajatelleeksi?
  • Vaate, joka ei juuri nyt mahdu päälle tai istu hyvin, saattaa sopia joskus myöhemmin.
    • Tällä ajatuksella pilataan monta hyvää päivää, kun aamulla kurkistetaan vaatekaappiin.
  • Tavara voi joskus loppua maailmasta tai ainakin lähikaupan hyllystä. Tai sitten voi joutua tilanteeseen, jossa ei ole varaa ostaa poisheitetyn tavaran kaltaista uutta tavaraa.
    • Jos kyseisiin tilanteisiin ajautuu, niin mielessä saattaa olla muut tärkeämmät asiat.

Melkein on huono omatunto tämän listan jälkeen. Tulee sellainen tunne, ettei arvostaisi omia tavaroitaan. Mutta kyllä minä tavaroistani tykkään, enkä mihinkään äärimmäiseen minimalismiin ole kallistumassa. Tavoitteenani on ennemminkin suhteellinen minimalismi, jolloin kaikkea on sopivasti (tai ehkä ihan vähän liikaa). Ensimmäinen tavoite on saada tavaramäärä sellaiseksi, ettei seinänvierustoja kiertäisi enää pahvilaatikkoarmeija (ainakaan ihan joka huoneessa).

Leave a Comment