Opiskelusuunnitelmia ja kokemuksia syksyn 2020 AMK-valintakokeesta

Jos joskus vielä meinaan lähteä opiskelemaan kokonaan uutta tutkintoa, potkaiskaa minua! Suunnilleen näin sanoin saadessani viimeisimmän opiskeluprojektini päätökseen syksyllä 2016. Jotain on kuitenkin tapahtunut kuluneen neljän vuoden ja erityisesti tämän toisen hoitovapaavuoden aikana, kun ajatus uusista opinnoista on alkanut hiljalleen itää.

Mutta voiko ei-ensikertalainen ja vanhan reaalin kirjoittanut hakija saada enää opiskelupaikkaa?

Tutustuminen tarjolla oleviin koulutuksiin ei ole ollut mikään mieltäylentävä kokemus, koska ensikertalaiskiintiö varaa uusista opiskelupaikoista valtaosan (jopa 80 %) ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville. Meidät vanhat, tutkintoja jo suorittaneet tyypit jätetään melko lailla nuolemaan näppejä ja vain haaveilemaan alanvaihdosta tai lisäopista. Onhan siellä toki haettavina niitä muutamia paikkoja, joista voi kilpailla sekä ensikertalaiset että ei-ensikertalaiset, mutta mahdollisuudet napata opiskelupaikka on pienehkö. Mikäli esimerkiksi mielisin yliopistoon jatkamaan toista kandidaatin tutkintoani seuraaviin maisteriopintoihin, joutuisin tappelemaan valintakokeessa viidestä opiskelupaikasta noin tuhannen hakijan kanssa. Tuntuu hivenen tyhmältä edes yrittää… mutta saatan silti tehdä sen. Yrittää.

Yo-tutkinnon uusi ainereaali hämmentää soppaa vielä lisää, koska itsekin kirjoitin aikoinaan ns. vanhan reaalikokeen, josta ei saa nykyään yhtään pistettä todistusvalinnassa. Vanha älläni ei siis ole enää minkään arvoinen. Vaihtoehtona onkin unohtaa todistusvalinnat, joilla jaetaan nykyään suurin osa opiskelupaikoista tai käydä kirjoittamassa muutama uusi ainereaali. Ammattikorkeakouluun hakiessa jo yksi uusi ainereaali auttaisi asiaa, mutta yliopistoon suunnatessa tarvitsisin todistusvalintaa varten kolme ainetta.

Palaisinko siis lukiotunnelmiin ja ilmoittautuisin taas yo-kirjoituksiin?

Hetken jo harkitsin palaavani vanhaan lukiooni kirjoittamaan ensi keväänä uuden ainereaalin kemiasta, biologiasta ja yhteiskuntaopista, mutta suunnitelma kariutui siihen, että reaaliaineita voi kirjoittaa yhdellä kirjoituskerralla vain kaksi. Ensi keväänä en siis voisi kuitenkaan hyödyntää todistusvalintaa yliopistoon hakiessa. Ja poikkeuksellisesti, harkitsemani maisterikoulutus aikoo muutaman vuoden kuluessa luopua todistusvalinnasta ja siirtyä käyttämään “vanhoille opiskelijoille” pelkästään valintakoetta, joten hyöty uusien reaaliaineiden kirjoittamisesta jäisi lyhytaikaiseksi. Mahdollinen opiskelu-urani jatko yliopistolla tulee siis riippumaan täysin pääsykoemenestyksestä, joten vältyin ainakin tällä erää lukioon paluulta. (Mikä voi olla ihan hyvä asia, koska vieläkin näen välillä painajaisia, joissa en valmistu lukiosta, koska olen muka unohtanut osallistua ruotsin kursseille.)

Kokeilisinko tällä kertaa AMK:ta ja verkkotutkintoa?

Yliopistohaihattelun lisäksi sain päähäni tutustua ammattikorkeakoulujen tarjoamiin verkkokoulutuksiin. Verkossa suoritettava tutkinto voisi olla jotenkuten tehtävissä, vaikka hoitovapaalla aika menee suurelta osin taaperon kanssa touhutessa ja töihinkin pitäisi joskus palata. Lopulta liiketalouden koulutus eli tradenomin tutkinto pisti silmään yleishyödyllisen kuuloisena, joten päädyin hakemaan syksyn 2020 haussa kuuteen eri tradenomin koulutukseen. Näistä kolme oli kokonaan ja kolme osittain verkossa suoritettavia.

Ei liene yllätys, että ei-ensikertalaisen hakija, jolla on suoritettuna vain vanhamuotoinen reaali, ei saanut opiskelupaikkaa suoraan ammattikorkeakoulujen todistusvalinnassa. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että ilman uutta reaaliakin sain enemmän todistuspisteitä kuin millä opiskelupaikkoja helpoimmillaan lohkesi ensikertalaisille hakijoille. Koska todistusvalinta ei siis tärpännyt, kävin kokeilemassa viime kuun lopussa AMK-valintakoetta, joka on kokenut täydellisen uudistuksen sen jälkeen, kun sitä viimeksi testasin vuonna 2003. Nykyäänhän AMK-valintakoe on lähes kaikille aloille sama (osalle kuitenkin laajempi kuin toisille) ja se testaa hakijan yleisiä valmiuksia korkeakouluopiskeluun sen sijaan, että se keskittyisi sisällöltään siihen alaan, mitä haetaan opiskelemaan.

Tradenomiksi hakiessa tuli suorittaa koeosioista 1) päätöksentekotaidot, 2) suomen kieli, 3) englannin kieli ja 4) matemaattiset taidot. Jokaiseen osioon 1-3 sai käyttää 30 minuuttia ja matikan tehtäviin 60 minuuttia.

Ja miltä se AMK-valintakoe sitten tuntui?

Koe oli mielestäni… öö… hassu. Kyllä, sana hassu tulee ensimmäiseksi mieleen, kun mietin koetta.

Kokeeseen ei tarvinnut valmistautua etukäteen mitenkään, joten lampsin tilaisuuteen rennosti ja stressaamatta. Valitettavasti olin tapojeni mukaan paikalla hyvissä ajoin, joten ennen koetta päädyin tuijottamaan koeluokan seinää 45 minuuttia ilman mitään virikkeitä. Pitkän ja tylsän odotuksen päätteeksi olikin sitten jo ihan mukava päästä pakertamaan koetehtäviä.

Päätöksentekotaito-osion tavoitteena oli arvioida hakijan loogista päättelykykyä ja ongelmanratkaisutaitoja. Käytännössä tuntui kuin olisi yrittänyt ratkoa kiireessä 2-3 tähden melko suoraviivaisia geokätkömysteereitä. Tehtävät eivät siis periaatteessa olleet vaikeita vaan haaste tuli ennemminkin kuhunkin tehtävään käytettävän ajan rajallisuudesta. Toki yksittäiseen tehtävään olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa, mutta sitten ainakin osa muista tehtävistä olisi jäänyt kokonaan tekemättä. Jos koeaikaa annettaisiin enemmän, suurin osa saisi todennäköisesti ratkaistua kaikki tehtävät oikein.

Suomen kieltä testaavassa osiossa oli luettavana hyvin ymmärrettäviä tekstejä, mutta vaikeus tuli niihin liittyvistä monivalintakysymyksistä ja jälleen rajallisesta ajasta. Vastaillessani kysymyksiin meinasin usein valita vain loogiselta tuntuvan vaihtoehdon ajattelematta juuri lukemaani tekstiä sen enempää. Toisaalta, teksteissä oli kyllä niin tuttuja aiheita ja kysymyksissä niin omituisia vaihtoehtoja, että peruslogiikan käyttö saattoi olla ihan perusteltuakin. Tässäkään osiossa ei ollut aikaa yhtään liikaa ja lisä-ärsytystä toi ruudun eestaas skrollailu, jos halusi vertailla tekstiä ja kysymysten vastausvaihtoehtoja. Vähän tulikin välillä ikävä perinteistä paperikoetta, jossa olisi voinut pitää tekstiä ja kysymyksiä vierekkäin ja tehdä paperiin merkintöjä.

Englannin kielen osio muistutti edellistä osiota, mutta tekstit olivat tietysti englanniksi ja tekstit olivat myös huomattavasti lyhyempiä. Koska olen joutunut käyttämään englantia paljon aikaisemmissa opiskeluissa, en huomannut jännittää tätä(kään) osioita. Olisi ehkä pitänyt, koska sen verran oudolta tehtävien teko tuntui. Tekstit eivät olleet sinänsä vaikeita, mutta ne vastausvaihtoehdot…

Kokeen ehdottomasti helpoimmalta tuntuva osuus oli matematiikka. Tämä olikin ainoa osio, johon en kaivannut yhtään lisää aikaa. Joskus muinoin luetut matematiikan kurssit ja perusarjessa muutenkin tarvittava matikka tuntuivat riittävän oikein hyvin näiden tehtävien selättämiseen.

Koe oli ihan kätevä tehdä omalla tietokoneella. Mukaan sai ottaa myös langallisen hiiren, jonka jouduin ostamaan koetta varten, koska meiltä löytyi vain langattomia versioita. Ja onneksi tuo hiiri tuli hankittua, koska en olisi tykännyt skrollailla kokeen sivuja ilman sitä.

Tietokoneen lisäksi otin mukaan kynän ja pienet eväät. Koulun puolesta pöydällä odotti yksi tyhjä A4-kokoinen paperi. Itse tykkään miettiä tehtäviä kynän ja paperin kanssa, joten paperia olisin toivonut olevan enemmänkin tarjolla. Onneksi älysin heti alussa raapustaa merkintäni tarpeeksi pienellä käsialalla, jottei tila loppunut kesken. Ja ne eväät, ne jäivät koskemattomiksi.

Jos kokeessa olisi halunnut jotain taktikointia tehdä, olisi voinut miettiä tarkemmin tehtävien pisteytyksiä ja etenkin vääristä vastauksista mahdollisesti annettavia miinuspisteitä. Itse en lähtenyt tähän vaan vastasin kaikkiin kysymyksiin, joihin ehdin vastausvaihtoehdon miettiä. Yhtäkään vastausta en jättänyt laittamatta virhepisteiden pelossa.

Enempää kokeesta on vaikea sanoa ennen kuin näen tulokset. Vielä kolmisen viikkoa pitäisi kärvistellä ennen kuin totuus selviää… osasinko yhtään mitään ja irtoaako se opiskelupaikka tällä kertaa.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *