Mitä mä just tein?

Tai siis, mitä mä eilen oikein tein?

Viime aikoina on pitänyt yrittää viritellä itseään työnhakumoodiin. On siis tullut viilailtua CV:tä, tuskasteltua hakemuskirjeiden kanssa, tutkailtua työpaikkailmoituksia, pohdittua piilotyöpaikkoja ja kauhisteltua maan työttömyystilannetta. Sitäkin mietin, että jaksaako työhaun kiemuroista kirjoitella tänne blogiraakileeseen asti vai keskittyisikö jatkossakin vain maisemakuviin ja muihin pikkusieviin asioihin.

Mutta, mutta… Yksi aamulla lähetetty hakemus ja iltapäivällä saatu puhelinsoitto voi näköjään muuttaa kaiken. Nyt olisi tarjolla töitä. Ja vielä toistaiseksi voimassa olevalla työsopparilla. Riemun paikka näinä aikoina, eikö?! Ainoa mutta tai mutka työssä on sen sijainti. Mahdolliselle tulevalle työpaikalle on matkaa reilut 770 km eli 9-10 ajotuntia.

180

Jatko onkin sitten paljolti asenteesta kiinni. Vaihtoehtoina on (1) iloita työpaikasta (joita ei tosiaankaan ole ihan joka nurkilla näinä päivinä) ja ottaa paikanvaihdos vastaan seikkailuna tai (2) märehtiä sitä, että työ on niin kaukana.

Yksi lisävaihtoehto olisi tietysti jättää tilaisuus väliin ja katsoa tuleeko mitään sopivaa vastaan hieman lähempää. Olisi vain melkoisen ikävää, jos niitä töitä ei sitten aikoihin löytyisikään. Uuden työn vastaanottaminen tällä hetkellä olisi aikataulullisesti melko ideaalia, koska vanha/nykyinen työ päättyy noin 59 tunnin päästä ;).

181

Jos ja kun tässä ollaan siis lähdössä uusiin maisemiin, niin järjesteltävää riittää. Pitää käydä paikan päällä katsomassa tulevaa työpaikkaa (siellä kaukana), saada asiasta mustaa valkoisella, löytää asunto, muuttaa ja hoitaa käytännön paperisotaa suuntaan jos toiseenkin.

Leave a Comment