Meillä asuu nyt 2-vuotias!

Kun vuosi sitten lueskelin, mitä ihmiset puuhailevat 1-vuotiden lastensa kanssa, pyörittelin ihan varmasti silmiäni. Tuon ikäinenkö muka piirtää, askartelee, osallistuu aktiivisesti leivontaan, muovailee ja kuuntelee kirjojen lukemista.

Lopulta yhden ikävuoden päälle ei tarvinnut odottaa kovinkaan montaa kuukautta, kun edellä mainitut asiat alkoivat olla päiväohjelman peruskauraa.

Kaksivuotias osaa muun muassa:

  • Piirtää puuväreillä, liiduilla ja tusseilla. Ote kynästäkin parantui hetkessä, kun taapero halusi piirtää sylissä istuen ja näki siten läheltä mallia oikeasta kulmasta.
  • Maalata siveltimillä. Meillä on kokeiltu akryylivärejä, vesivärejä ja sormivärejä. Ja sormiväritkin maalataan nimenomaan siveltimillä. Parhaiten homma lähti käyntiin, kun maalia laittoi suoraan paperille, josta taapero sai levittää sen haluamallaan tavalla. Nyt maalia osataan ottaa jo itse siveltimeen. Vesivärien huonona puolena on liiallista kiinnostusta herättävä vesikuppi, joten tällä hetkellä suositaan muita maaleja.
  • Leikata saksilla. Sitkeän harjoittelun päätteeksi oikeaoppinen ote saksiin löytyi. Tahto harjoitteluun lähti täysin taaperosta itsestään. Onneksi oli hamstrattuna kaappien kätköihin yhdet ensisakset, jotka leikkaavat vain paperia. Niillä oli turvallista aloittaa.
  • Käyttää kännykästä muutamia sovelluksia. Pelit, kuvat ja YouTube Kids vaihtuvat ruudulla tiuhaan, kun taapero pääsee puhelimelle.
  • Kertoa, millainen juonenkäänne Kaupungin sankarit -piirretyssä on tulossa seuraavaksi. Kaikki jaksot muistetaan ulkoa.
  • Avata television ja digiboksin.
  • Laittaa virrat useampaankin kodin laitteeseen.
  • Avata ja sulkea sisäovia, sammuttaa ja sytyttää valoja. Myös sisäovien lukot alkavat olla tuttuja. Avaimella saa auki postilaatikon.
  • Tunnistaa ulkona pelkästä äänestä useita kulkuneuvoja. Ja tietysti kulkuneuvojen nimet luetellaan aina, kun niitä on näköpiirissä.
  • Keinua tavallisessa keinussa.
  • Laskea yksin liukumäestä. Toki vielä pitää olla valmis ottamaan alhaalla vähän vastaan, jos sattuu liuku kulkemaan todella kovalla vauhdilla.
  • Pukea itse (helpot) kengät ja riisua osan ulkovaatteista.
  • Syödä haarukalla tai lusikalla, pilkkoa vähän veitsellä ja juoda lasista.
  • Sanoa monen monta sanaa ja yhdistellä useamman sanan mittaisia järkeviä lausahduksia. Välillä r-kirjainkin menee jo ihan oikein, kun hoetaan esimerkiksi “peräkärryä”.
  • Kävellä etu- ja takaperin, hiippailla varpaillaan, juosta ja kiivetä. Hyppiäkin osataan, mutta sen suhteen on selvästi yritystä harjoitella vielä paremmaksi.
  • Tunnistaa punaisen ja harmaan, koska pihassa on sen väriset autot. Monta muutakin väriä osataan, mutta niissä tulee vielä välillä sekaannuksia.
  • Laskea yksi, kaksi, monta. Kello on kysyttäessä yleensä “viisi”.
  • Tunnistaa muutaman kirjaimen, kun vanha Miina ja Manu -aakkoskirja nousi juuri lukulistalle.
  • Vaatia kuulosuojaimet, jos on paljon meteliä. On suuri loukkaus käynnistää imuri, jos kuulosuojaimet eivät ole korvilla.

Kaksivuotias oppii myös todella tarkasti erilaisia prosesseja (jotkut asiat tehdään tietyssä järjestyksessä tai jotakin tapahtumaa seuraa aina tietty juttu). Ja muistaa ne. Harmi vain, ettei olla saatu vielä ajettua läpi helppoa ja nopeaa nukkumaanmenoprosessia.

Leluista tällä hetkellä suosiossa ovat:

  • Autot ja muut kulkuneuvot. Isommat ja pienemmät. Pikkuautoa pidetään kädessä niin automatkoilla, rattaissa kuin pyörän kyydissäkin. Leluautoihin kiinnitettävät peräkärryt ovat myös jotain todella mahtavaa.
  • Työkalut. Taaperosta saa aina varmasti remppaseuraa.
  • Dublot. Ikkunat, ovet, eläimet… niissä riittää ihmeteltävää.
  • Leikkikeittiö, johon raahataan usein myös oikeita keittiövälineitä.
  • Potkuauto, potkumopo, työnnettävä kärry ja sähköauto.
  • Kirjat. Joskus luetaan yhtä ja samaa kirjaa yhä uudestaan. Koskaan ei voi kuitenkaan etukäteen tietää, mikä kirja sattuu kiinnostamaan.
  • Puinen junarata. Pattereilla toimiva juna joutuu välillä puksuttamaan aamusta iltaan.

Omaa tahtoa löytyy usein ja paljon. Vaikeinta lienee silloin, kun tahtoa löytyy enemmän kuin taitoa (tai jos joku kehtaa kieltää jonkun taaperon mielestä ehdottoman tärkeän tekemisen). Mahdollisimman usein annetaan pienen kuitenkin itse yrittää ja kokeilla, kunhan homma ei vaikuta liian riskialttiilta.

1-vuotias taapero oli aivan mahtavaa seuraa, eikä hoitovapaalla päässyt ainakaan tylsää tulemaan, vaikka koronan takia paljon kotoiltiinkin. Toivottavasti tämän 2-vuotiaan kanssa päästään ensi vuonna jo hyvillä (ja turvallisin) mielin aloittelemaan ensimmäisiä kodin ulkopuolisia harrastuksia.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *