Kemisti maalaa II

Tässä hieman lisäpäivitystä maalausurakkani kuvien arkistointiin.

Esimmäisenä käsittelyyn vanha, ruskea, oikeasta kunnon puusta tehty sohvapöytä. Pöydän materiaali ja kaunis väri olivat syynä siihen, että adoptoin kohteen joskus varastojen kätköistä. Iso koko (80 cm x 80 cm) ei kuitenkaan sopinut oikein yhteen pienen yksiön kanssa, joten pöytä pääsi/joutui kaunistuslistalle. (Lisäksi onnistuin pilaamaan kauan kauniina pysyneen pöytälevyn pinnan, mutta se siitä…)

Aluksi pöytälevy hiottiin ja sahattiin kahtia. Sahausta varten hankittiin iso, pelottava ja kovaa ääntä pitävä laite, jossa on sellainen pyörivä terä. (Onneksi en saanut sahata, koska hiomalaitteen kohdallakin taisin unohtaa välillä perussäännön: kun käytät sähkötyökalua, älä irrota laitteesta molempia käsiä yhtä aikaa virran ollessa päällä.)

Sopivaksi pätkityt levyt maalattiin ensin pohjamaalilla ja sitten varsinaisella maalilla pariin kertaan. Pohjamaali oli Otex tartuntapohjamaalia ja päälle laitettiin Empiren puhtaan valkoista tai mustaa. Suuremmasta levystä tehtiin valkoinen sohvapöytä, jonka jalat saatiin hyödyntämällä osia pöydän vanhoista jaloista. Pienemmästä levystä tehtiin musta ns. turhamaisuuspöytä. Pöytään etsittiin jalkoja kaupoista useampaan otteeseen, mutta hinta-ulkonäkö-yhteys ei osunut kohdalleen, joten jalat otettiin vanhasta kirjoituspöydästä (hyvä niin, kaunista ja edullista). Mustan pöydän päälle tehtiin vielä musta irtohylly helpottamaan tavaroiden säilytystä. Hylly on kuvassa hernesäilykepurkkien varassa, mutta tarkoituksena on kaunistaa purkkeja (kunhan saan sisällön ensin syötyä).

Alla kuvia työvaiheista ja valmiista tuotoksista.

Uusiksi tulokkaiksi huonekalukokoelmaani löytyi projektin aikana kaksi vanhaa puutuolia. Menetelmä oli sama kuin pöydän suhteen. Hio, maalaa, maalaa ja maalaa. Kuvia alla. Kaunista, eikö?

Silityslauta on uusi tuttavuus asuinympäristössäni. Juuri kun olin päässyt sanomasta, että kyseinen härveli tulisi laittaa ostoslistalle, niin lähipiirin kätköistä löytyi silityslaudan raato. Laudan vanhat, repaleiset päällysteet poistettiin kokonaan ja korvattiin uusilla. Alle pehmustekerros ja päälle lämmönkestävää (alumiinia sisältävää hopeanväristä) kangasta. Lisäksi kaikkein päällimmäiseksi tehtiin ”suojapussi”, jotta lauta maastoutuu valkoisten huonekalujen joukkoon ja kangas voidaan joskus helposti pestä tai vaihtaa. Myös jalat maalattiin valkoiseksi, kun aikaisemmin ne olivat metallisen siniset. Kuvia:

Vanhan nojatuolin uusioimisessa sai myös sekä maalata että ommella. Alkueräiset jalka/käsinoja-osat olivat mustat, joten niistä tehtiin valkoiset. Parhaat päivänsä nähnyt kangas päällystettiin uudella vaalealla, pellavaisella kankaalla. Ehdottomasti vaikeinta oli kiinnittää istuin takaisin puuosien väliin. Ja parempaa kuin sanat eli kuvia:

Lipasto. Kuten aikaisemmatkin kalusteet, lipasto on vanha ja kauan mukana kulkenut. Materiaali on onneksi kunnon puuta. (Uudemmat levyistä tehdyt lipastot tuntuvat hajoavan osiinsa, kun niihin koskee, mutta tämä on vanha ja jämäkkä tapaus 🙂 Kaunistuprojektin kulku oli taas sama. Hio, maalaa jne. Lipaston päälle tehtiin mustia irtohyllyjä, jotka kasaan, kunhan saan tyhjennettyä tarpeeksi tölkkejä. Ananaspurkit ovat tällä hetkellä suosikkejani; sopivan kokoisia ja sisällöltään mukavia tuhottavia. Harkitsin myös lasipurkkien käyttöä hyllyjen välissä, koska niissä olisi voinut kätevästi säilyttää tavaraa, mutta päätin lopulta elää ilman sirpaleita. Seuraavaksi kuva, kuva ja kuva.

Kristallikruunu (jossa ei ole kristallia). Pitäisi siis ehkä sanoa valaisin. Tämä oli poikkeuksellisesti uusi hankinta, mutta se joutui muutoskohteeksi hetimmiten. Kaupan malli oli valkoinen ja paketissakin luki niin, mutta kotona paketista paljastui jotain likaisen harmaan patinoitua. Siispä valkoista maalia tarvittiin ja hyvä tuli. (Ehkä kaupan yliluonnolliset valot saivat epämääräisetkin värit näyttämään valkoisilta, varokaa valaisinostoksilla ollessanne!) Ja kuvia taas. Vasemmalla lähtötilanne, muut ovat maalatusta versiosta. Kuvien määrästä voi arvioida, kuinka paljon pidän kyseisestä valonlähteestä.

Lisäpituutta keittiöön (pikkuiseen komeroon siis). Tässä tehtiin yksinkertaista maalausta:

Ehkäpä vanhin lähtökohta oli sinisen istuimen omaava jakkara (pohjasta löytyi lyijykynämerkintä -67). Vähän pehmustetta ja kangasta, niin istuin oli kuin uusi ja jalkoihin löytyi pika-apu valkoisista kuvista ja kontaktimuovista. Aikaisemmassa kuvassa jakkara näkyy nykyisellä paikallaan turhamaisuuspöydän parina.

Ja lopuksi muutama sekalainen kuva, joita kameraan kertyi projekin edetessä.

Jos mitään erikoisempaa ei unohtunut tähän kaunistus-urakkaan liittyen, niin uudet aiheet seuraavaksi.

Kommentoi