Hajanaisia ajatuksia

Aamuluentojen puuttuminen lukujärjestyksestä tarkoitti aamulenkkiä. Juoksu (tai paremminkin hölkkäily) jotenkin tuntuu luontaisemmalta aamulla kuin illalla. Ehkä puhtia ei riitä tarpeeksi päivän päätteeksi.

Aamu oli pilvinen, mutta kaunis…

Kameran mukana raahaamisesta lenkeillä taitaa muuten tulla seuraava (paha)tapa. Toisaalta on ihan mukava oppia ottamaan lenkkeily hieman leppoisempana kokemuksena ja välillä vähän pysähdellä, jos maisema näyttää vangitsemisen (ja ennen kaikkea ihastelemisen) arvoiselta.

Loppupäivään olisi voinut mahtua monta tehokasta työtuntia, mutta kuinkas kävikään. Yksi pakollinen aikataulutettu meno keskellä päivää onnistui taas kerran täyttämään ajatukset ihan kokonaan. Ensin odotteli tuota menoa ja sen jälkeen päivä oli muka jo menetetty tapaus. Koskakohan tästä tavasta saisi opeteltua pois?

Joka syksyinen ruuhkailmiö on muuten taas vallannut alaa. Yliopistolla on ruuhkaa, kun eri vuosikurssien ja koulutusohjelmien kurssit alkavat. Liikenteessä on ruuhkaa, koska kaikki haluavat samaan aikaan aamulla töihin ja iltapäivällä kotiin. Kaupoissa on ruuhkaa. Kuntosalilla on ruuhkaa. Elokuvateatterissakin oli ruuhkaa. Siis ihmismassoja siellä ja ihmismassoja täällä. Siksipä en todellakaan hurrannut, kun suorin tie kaupungin keskustaan mentiin syksyn iloksi sulkemaan rempan tieltä. Jäljelle jäi kaksi paljon kökömpää reittiä, jotka ovat nyt sattuneesta syystä entistä ruuhkaisempia.

Joko nämä ruuhkat ottavat tavallista enemmän päähän leppoisempien kesäloma-aikojen jälkeen ja niihin taas tottuu tai sitten meno tasoittuu vuoden loppua kohti (ainakin ennen on käynyt niin).

Sen verran opiskeluakin tuli tänään yritettyä, että totesin homman taas kiloja kerryttäväksi touhuksi. Tieteellisen tekstin tuottaminen tai lukeminen ajaa vähän väliä ruudun vierestä jääkaapille… Syöminen on hyvä (teko)syy pitää taukoa, kun alkaa liikaa tökkiä!?

Kommentoi